Keskustelua al-Holin leiristä on hallinnut leirillä olevien suomalaislapsien ja heidän äitiensä tilanne, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen ja Suomen kansallinen turvallisuus. Ne ovat tärkeitä näkökulmia keskusteltavaksi nekin. Leirillä olevat on Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Heillä on vähintään ollut aktiivinen side raakalaismaiseen terroristijärjestöön, mutta oikeusvaltioperiaatteen tulee toteutua, eivätkä hirvittävimmätkään rikokset voi tarkoittaa ihmisoikeuksien menettämistä.
Keskustelussa on kuitenkin unohtunut se seikka, että nämä naiset ja lapset ovat leirillä, koska kurdijoukot ja heidän liittolaisensa päihittivät Isisin. Nyt kurdihallinto painiskelee uuden ongelman kanssa: al-Holin leirillä on yli 70 000 ihmistä, joista osa on Isisiä paenneita ja osa Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Tuosta joukosta suuri osa on lähtenyt Lähi-itään Euroopasta.
Eivätkä he ole ainoastaan kamppailleet islamistista terrorismia vastaan, vaan myös demokratian puolesta. Pohjois-Syyrian kurdialueella Rojavassa on vuosia ollut olosuhteisiin nähden hyvin toimiva hallintomalli, joka pyrkii suoran demokratian, tasa-arvon ja luonnon kantokyvyn rajoissa toimimisen periaatteisiin.
Näiden periaatteiden tukeminen on ainoa tapa lopullisesti kukistaa Lähi-idän fasistiset voimat. Yhden järjestön kukistaminen ei riitä, vaan samalla on rakennettava kestävän tulevaisuuden pohjaa.
Kansainvälisellä yhteisöllä on ehdoton moraalinen velvollisuus osallistua al-Holin tilanteen ratkaisemiseen. Ei voi olla niin, että kurdihallinto saa palkaksi terroristijärjestön kukistamisesta harteilleen Isis-taistelijoiden, heidän perheenjäsentensä ja Isisiä pakoon lähteneiden tilanteen järjestämisen. Tuki on kuitenkin ollut äärimmäisen vähäistä ja resurssit leirin ylläpitämiseen ovat vähissä.
Suomen hallitus on toiminut häpeällisen passiivisesti tilanteessa.
Kurdihallinnon edustaja Salih Muslim totesi viime viikolla medialle Suomen olevan ainoa Pohjoismaa, jolla ei ole leirillä edustusta. Hän peräänkuulutti Suomen hallitukselta yhteistyötä tilanteen ratkaisemiseksi. Kurdit ovat vaatineet kansainväliseltä yhteisöltä erityisesti kansainvälisen oikeusistuimen perustamista alueelle rikosten tutkimiseksi ja rikollisten rankaisemiseksi. Myös leirin resursointi on varmistettava.
Kurdihallinto ei voi yksin kantaa koko taakkaa. Kansainvälisen yhteisön on osallistuttava prosessiin, jossa varmistetaan inhimilliset olosuhteet leirillä, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, sukupolvelta toiselle jatkuvan radikalisoitumisen estäminen ja demokraattisten rakenteiden edistäminen.