Kauppakeskus Ratina kielsi aukionsa käyttämisen Pirkanmaan Pride-kulkueen kokoontumispaikkana. Kauppakeskus pyörsi päätöksensä pian ja hyvä niin. Tapaus ja siitä käydyt keskustelut kuitenkin tekivät näkyväksi monenlaisia yhdenvertaisuusvajeita.
Ratina käytti perusteluna alkuperäiselle päätökselleen puolueettomuutta ja sitä, että kauppakeskus harjoittaa vain kaupallista toimintaa. Tämä on ristiriidassa kauppakeskuksen pr-mielessä julkilausumien arvojen kanssa, sillä kauppakeskus on muun muassa lausunut osallistuvansa “yhteiskunnalliseen kehitystyöhön”.
Vuonna 2018 voisi kenties olettaa markkinointikoneistojen ymmärtävän lgbtiqa+-liikkeen merkityksen kaupallisessa mielessä. “Pinkki raha” -höpinä on mielestäni hyvin vastenmielistä, mutta on selvää, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja meidän tukijoitamme on paljon ja mahdollinen boikotti voisi olla hyvin merkittävä. Niin paljon kuin toivoisin, että lgbtiqa+-vähemmistöjä ei käytettäisi markkinointivälineenä, tiettyä ylenkatsomista, tasavertaisesta kuluttajuuteen osallistumisesta ulossulkemista Ratinan linja osoittaa. Tapaus piirtää kuvaa siitä, miten oikeus kaupallisen tilan käyttöön tietenkin riippuu omistamisesta, mutta myös siihen liittyvistä mielikuvista.
Yritysten rooli kaupunkitilan sopivien käyttäjien ja käytön määrittelyssä on erittäin vahva. Kun merkittävä osa kaupunkitilasta on yritysten hallinnoimaa, elinkeinoelämällä on suuret mahdollisuudet vahtia sitä, mitä ja ketkä kaupunkitilassa näkyvät. Se ei ole positiivinen kehityskulku yhdellekään vähemmistölle. Ei ole syytä olettaa, että suuryritykset toimisivat ihmisoikeusmyönteisesti muista kuin pr-syistä jos silloinkaan, kuten tämä tapaus osoittaa.
Tapauksen jälkipyykissä monet ovat tuoneet esiin argumentin siitä, kuinka puolueettomuus on hyvä linja, sillä siihen vedoten kauppakeskus voi kieltäytyä toimimasta alustana rasistien mielenosoituksille. Väite on ensinnäkin väärä, sillä kokoontumislain mukaan tällainen puolueettomuus ei ole sopiva peruste kieltäytymiseen, sillä lähtökohtaisesti mielenosoituksen voi järjestää ilman omistajan lupaa. Rasististen tilaisuuksien kohdalla on kuitenkin nippu lakeja, joihin kauppakeskus voisi halutessaan vedota, mutta jälleen, ei ole syytä olettaa, että kaupallinen toimija lähtökohtaisesti tekisi niin.
Sen lisäksi, että väite on väärä, se kertoo myös rasismin normaaliudesta yhteiskunnassa. Tällaisissa kommenteissa rasismi esitetään kenties epäilyttävänä ja epämiellyttävänä, mutta tasavertaisesti kohdeltavana mielipiteenä suhteessa ihmisoikeuksiin. Jos toisella puolella on ihmisoikeuksien puolustaminen ja toisella niiden vastustaminen, ei siinä keskellä ole mitään neutraalia aluetta. Laki velvoittaa syrjimättömyyteen, mutta ennen kaikkea moraalin tulisi velvoittaa siihen.
Tämä tapaus on myös muistuttanut cisheteroita siitä, miten laajaa homofobiakin edelleen on. Valtaosa vähemmistöihin kohdistuvasta sorrosta on näkymätöntä heille, jotka eivät sitä kohtaa, mutta viiltävää sen kohteille. Näkyväksi se on tämän tapauksen tiimoilta tullut lehtien ja Facebook-sivujen kommenttiosioissa, joissa on nähty satoja, satoja vihakommentteja, vähättelyä ja jopa väkivallan uhkauksia.
Se, että meillä on syrjinnän kieltävä yhdenvertaisuuslaki tai vaikkapa tasa-arvoinen avioliittolaki, ei takaa sitä, että taistelu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta olisi nyt valmis. Lukuisat vähemmistöryhmät kohtaavat sortoa myös lakien puitteissa, ja asenteissa on vielä mittavasti työtä. Eivätkä nämä kamppailut pysähdy valtioiden rajoihin, vaan kamppailun lgbtiqa+-vähemmistöjen puolesta tulee olla kansainvälinen. Lisäksi meidän täytyy muistaa, että ihminen ei ole vain yhtä kuin sukupuolensa tai seksuaalisuutensa, vaan intersektionaalisessa hengessä näiden vähemmistöjen oikeuksien takaaminen vaatii työtä kaikkien epävapaiden ryhmien vapauden eteen.