Category: Blogi

Argentiinan senaatti säilytti abortin laittomana kaatamalla lakiesityksen, joka olisi taannut mahdollisuuden turvalliseen aborttiin. Arviolta 50 000 henkilöä tarvitsee Argentiinassa vuosittain sairaalahoitoa epämääräisissä olosuhteissa suoritettujen aborttien vuoksi.

Nyt ulkoministeri Soini on jälleen kerran asettunut Suomen virallista linjaa vastaan kiittelemällä senaatin päätöstä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ulkoministeri asettuu aborttioikeutta vastaan, vaikka Suomi on sitoutunut edistämään ulkopolitiikassa mahdollisuutta turvalliseen aborttiin.

Soinin aiempi aborttivastainen toiminta on herättänyt runsaasti myös hallituksen omissa riveissä. Meno ei siitä huolimatta ole muuttunut. On kestämätöntä, että ulkoministeri toistuvasti hyökkää maan ulkopoliittisen linjan kimppuun. Se ei voi jatkua. Ulkoministeri Soinin on erottava tehtävästään.

Eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen yhteenliittymän CAN Europen hiljattain julkaiseman raportin mukaan Suomen ilmastopolitiikka on EU-maiden vertailussa yhdeksänneksi kunnianhimoisinta ja edistyksellisintä. Hyvä sijoitus? No ei.

Tosiasiassahan raportin mukaan Suomi on kymmenennellä sijalla, sillä ensimmäistä sijaa ei annettu millekään maalle. Raportin mukaan EU-maiden ilmastopolitiikka ei ole järin hyvää. Toimet eivät ole riittäviä Pariisin ilmastosopimuksen täyttämiseksi. Tilanne on huolestuttava. Ilmastosopimuksessa määriteltiin maapallon keskilämmön nousun ehdottomaksi ylärajaksi kaksi lämpöastetta, mutta jo se nousu johtaa vakaviin haittoihin luonnolle, ihmisille ja tiettyjen alueiden elinkelpoisuudelle.

Suomen osalta raportissa huomataan, että uusiutuvan energian osuus energiantuotannosta on noussut odotettua nopeammin, mutta moitteita siitä tippuu: nousun taustalla on Sipilän hallituksen biotalousinto. Hiilineutraaliutta, eli tilaa, jossa alue tuottaa hiilipäästöjä vain sen verran kuin se voi sitoa, ei voida saavuttaa ilman hiilinieluja, joiden kimppuun hallitus tahtoo biotalouspäissään käydä.

Suomen metsät ovat merkittävä hiilinielu. Puu kasvaessaan sitoo hiilidioksidia – ja kun se poltetaan, hiili vapautuu ilmakehään. Vanhojen metsien hiilinielut ovat suurempia kuin nuorten, eikä kiivastahtinenkaan uuden metsän istuttaminen voi paikata hakkuista johtuvaa aukkoa hiilivarastoissa. On selvää, että Suomen ilmastopolitiikka ei ole pitkällä aikavälillä kestävää.

Biotaloususkovat tahtovat nähdä myös turpeen uusiutuvana energiasamponaan. Siitä huolimatta turpeen käyttö on laskenut nopeasti. Linjan on jatkuttava samana tulevaisuudessakin. Turpeen uusiutumisaika mitataan tuhansissa vuosissa. Niin soiden kuin metsienkin rooli suomalaisen luonnon monimuotoisuudessa on tärkeä. Turpeen energiakäytössä kuitenkin kenties oleellisinta on sen aiheuttamat päästöt: turpeeseen sitoutuneen hiilen määrä on erittäin merkittävä. Suomaan kyky sitoa hiiltä on paljon suurempi kuin muiden ekosysteemien.

Hallituksen biotalouslinja on kestämätön. Keskusta kosiskelee linjallaan ydinalueidensa kannattajia, sillä hallituksen biotalousmalli luo työpaikkoja maaseudulle, mutta todellisia ratkaisuja ilmastonmuutokseen tällä ei löydy. On myös väyliä kestävään biotalouteen, mutta metsien ja soiden tuhoaminen eivät voi olla työkalupakissa.

Sipilän hallitus on romuttanut suomalaista hyvinvointivaltiota jokaisesta mahdollisesta suunnasta. Siitä huolimatta hän kertoi eilen Suomi-Areenassa, että ylisukupolvisuus oli hänelle tärkein syy, jonka vuoksi hän lähti politiikkaan, koska hän haluaa jättää Suomen hyvässä kunnossa seuraavillekin sukupolville.

Leikkaukset opintotuesta, koulutuksesta, tutkimuksesta, lapsiperheiltä ja pienituloisilta ovat pahinta myrkkyä tuleville sukupolville. Niin ikään hallituksen ympäristö- ja ilmastopolitiikka on ollut ponnetonta ja haitallista.

Me, Sipilästä seuraavat sukupolvet, tarvitsemme puhtaan ympäristön, mahdollisuuksia kouluttautua, riittävän turvaverkon, oikeuden toteuttaa unelmiamme ja hyvän arjen, emme suinkaan Sipilän ideologista oikeistopolitiikkaa. Aidosti ylisukupolvinen politiikka tarkoittaa lyhytnäköisen leikkauspolitiikan lopettamista, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vastaisia toimia ja radikaaleja ilmastotekoja.

Suurvaltajohtajat Trump ja Putin kokoustavat Suomessa ensi viikolla. Vierailun ajalle on suunniteltu Helsinki Calling -“suurmielenosoitusta”, joka on herättänyt paljon keskustelua.

Helsinki Calling -mielenosoitus edustaa feelgood-mielenosoituskulttuuria. Helsinki Calling ei omien sanojensa mukaan vastusta mitään, vaan on ainoastaan ihmisoikeuksien puolella. On helppo kannattaa kaikkea kivaa, mutta en oikein usko sen riittävän. Niin suurvaltojen kuin muidenkin valtioiden ihmisoikeuksia ja ympäristöä polkeva politiikka tarvitsee vastavoimansa, eikä vastavoimaksi riitä hyväntuulinen hymistely. Meidän on sanottava ääneen ettemme hyväksy lasten keskitysleirejä, emme aktivistien kiduttamista, emme ilmastosopimuksista irtisanoutumista, emme mitään sitä, mitä nämä poliitikot edustavat.

Niin ikään mielenosoituksen ympärillä käydyt keskustelut tuntuvat pelaavan ajatuksella meistä suomalaisista, jotka tietenkin kannatamme ihmisoikeuksia ja Suomesta maana, joka voi objektiivisena heilutella etusormeaan ihmisoikeusrikkomuksille. Mielenosoituksen ihmisoikeusvaatimuksia ei ole sidottu laajempaan kontekstiin, jossa ihmisoikeusrikkomukset eivät tapahdu vain valtioiden rajoilla tai niiden sisäpuolella, vaan jossa ihmisoikeuksia rikkova politiikka saa päivä päivältä yhä enemmän jalansijaa kaikkialla länsimaissa.

Mielenosoitus siirrettiin yllättäen maanantailta sunnuntaille. Siirto kertoo aivan erityisen paljon siitä, millaisilla ehdoilla mielenosoitusta järjestetään. Tässä mielenosoittajia ei pidetä tasavertaisina toimijoina tapahtuman järjestäjien kanssa, vaan yleisönä, jonka tulee saada paras mahdollinen asiakaskokemus. Yleisön ainoa rooli on saapua paikalle, mutta yleisöllä, asiakkailla, ei ole mahdollisuutta osallistua aktiivisesti tapahtumien kulkuun.

Tällainen viimeisen päälle tuotettu mielenosoitus kertoo protestikulttuurin keskiluokkaistumisesta. Mielenosoitusten voima kehkeytyy niiden näkyvyydestä, joka syntyy esimerkiksi luovuudesta, koosta tai mielenosoituksen vaikutuksista ihmisten arkeen. Laimealla sanomalla järjestetty suurmielenosoitus sivuuttaa poliittisen luovuuden täysin, eikä tällainen pörröinen koko kansan kesätapahtuma vaikuta taloudelliseen tuotantoon, ihmisten arkeen tai viranomaistoimintaan. Se kieltäytyy ottamasta tilaa ihmisten mielistä ja pakottautuu salonkikelpoiseksi. Kai se kivaa on, mutta onko se mielekästä?

Siirtoa sittemmin ryhdyttiin perustelemaan sillä, että voi olla, etteivät presidentit ole enää paikalla alkuperäisenä mielenosoitusajankohtana. Selitys on erikoinen. En todella tiedä, miten joku kuvittelee, että mielenosoitus kiinnostaisi näitä johtajia. Mielenosoitusten tarkoituksen tulisi olla herättää julkista keskustelua, luoda vastarintaa ja joukkovoimaa, joka toimii vipuvoimana käytävissä kamppailuissa. Mielenosoituksilla on varsin harvoin suoria vaikutuksia, eikä ole syytä olettaa, että niin olisi tälläkään kertaa.

Tästä kaikesta huolimatta näen, että kadut on syytä ottaa haltuun ja kannustan jokaista kykenevää asettumaan ihmisoikeusloukkauksia vastaan vierailun aikana sopivaksi katsomallaan tavalla. Nyt ei ole aika hiljaisuudelle!

Keskusteluissa erilaisten ihmisille apua tarjoavien järjestelmien hyväksikäytöstä keskustellessa inhimillinen näkökulma unohtuu monelta varsin helposti. Lähestulkoon kaikkia näitä järjestelmiä voidaan käyttää hyväksi, mutta alikäyttö on huomattavasti suurempi ongelma. Esimerkiksi köyhyyteen liittyvä stigma ja sosiaaliturvan byrokratia aiheuttavat tilanteita, joissa tukiin oikeutettu ei hae niitä.

Useat näistä järjestelmistä ovat jo vanhoja ja maailma muuttuu vauhdilla, mutta turvaverkkoja ei ole rakennettu uudelleen vastaamaan muuttunutta maailmaa. Työttömyystukijärjestelmä ei vastaa pätkätyöläisen arkeen, sillä pitkäksi venyvät käsittelyajat ja päätökset, joita on mahdoton ennakoida, haittaavat toimeentuloa merkittävästi. Perusturva on onnettomasti liian pieni. Turvapaikkaan oikeuttaa vain henkilökohtainen vaino, joten se ei tunnista monia tässä maailman ajassa perusteltuja syitä paeta kotialueelta.

On lukuisia tilanteita, joissa niin sanottu järjestelmien väärinkäyttö on mielestäni hyväksyttävää. Moni todellisuudessa työkyvytön on tilanteessa, jossa heitä ei katsota riittävän sairaiksi saamaan työkyvyttömyyseläkettä, mutta heillä ei ole kykyä työskennellä, jolloin he joutuvat sinnittelemään työttömyystuilla pyrkien väistelemään karensseja. En todella jaksa paheksua toimeentulotukea saavaa, joka jättää kertomatta Kelalle sukulaiselta saadusta pienestä rahasta, jonka avulla hän voi ostaa ehjää vaatetta, tai käydä syömässä ravintolassa. Minusta ei ole kritisoimaan ihmisiä, jotka lähtevät kotimaastaan pakoon sellaisia ympäristökatastrofeja, joita me täällä emme koskaan voi ymmärtää, tai sotaa, jossa ei ole hyviksiä, pois maasta, jota ei voi puolustaa tai pelastaa.

Tällaisten tilanteiden sivuuttaminen julkisessa keskustelussa ja kaiken väärinkäytön paheksuminen kertoo turvatusta elämästä. Valtaosa sosiaaliturvaa saaneista tietänee, kuinka mahdotonta joissain tilanteissa on toimia oikein. Nämä järjestelmät eivät ymmärrä inhimillistä elämää, vaan olettavat elämän olevan varsin yksinkertaista ja kaavoihin sopeutuvaa.

Hallitus on vähemmän yllättäen aiemmista perumispuheistaan huolimatta viemässä läpi aktiivimallin kakkosversion, joka edellyttää työttömän hakevan vähintään neljää työpaikkaa kuukaudessa karenssin uhalla. Lisäksi työpaikkojen tulee olla sellaisia, joihin hakija voi realistisesti päästä.

Mallissa on lukuisia ongelmia. Pienillä paikkakunnilla ei ole aina tarjolla työpaikkoja, jotka katsottaisiin kuuluvaksi realismin piiriin ja malli ei huomioi tilanteita, joissa työkyvytön henkilö ei ole päässyt työkyvyttömyyseläkkeen piiriin.

Suurin ongelma kuitenkin piilee oikeiston ihmiskuvassa. Oikeisto näkee työttömien ajamisen työttömyysturvaa kalliimmaksi tulevalle toimeentulotuelle pienempänä pahana kuin kontrollin vähentämisen. Työttömyysturvan byrokratia tosiasiassa vaikeuttaa työllistymistä aiheuttaen monenlaisia tilanteita, joissa asemaansa parantamaan pyrkivä työtön joutuukin entistä ahtaammalle, mutta sillä ei näy olevan mitään merkitystä.

Molemmat aktiivimallit ja työttömyysturvan karenssijärjestelmä pohjautuvat ajatukselle tahdottomasta, laiskasta, järjestelmää hyväksikäyttävästä työttömästä. Minä uskon ihmisten itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden lisäämiseen, en pakottamiseen ja keppiin.

A-kilta joutui lakkauttamaan toimintansa Tahmelassa, nyt kaupunki aikoo myydä ilmeisesti sopimuksen vastaisesti Uramonkatu 9:ssä sijaitsevan huvilan.

Pispan suku möi nykyään monitoimitalona tunnetun huvilan Tampereen kaupungille 50-luvun alussa. Kauppa tehtiin sillä ehdolla, että rakennus tulee säilymään sosiaalisessa toiminnasssa. Siinä on toiminutkin vuosien saatossa muun muassa lastenkoti ja turvakoti, A-kilta viimeisimpänä toimijana. A-killan toiminnalla onkin ollut suuri merkitys erityisesti päihdeongelmaisille, mutta myös koko Tahmelan yhteisöllisyydelle.

A-kilta irtisanoi vuokrasopimuksensa ja pian kävi ilmi, että kaupunki saattaa suunnitella kohteen myymistä. Muun muassa Pispan suvun perilliset ovat ottaneet kantaa tilanteeseen ja Tahmelan asukkaat ovat ryhtyneet keräämään adressia huvilan säilyttämiseksi siinä tarkoituksessa, mihin se on luovutettu. Vaikka A-kilta joutuukin lopettamaan toimintansa, se ei tarkoita, etteikö yhteisöllisyyttä rakentavalle toiminnalle tulisi löytyä tilaa monitoimitalosta jatkossakin.

Tein asiasta valtuustokyselyn, jossa kysyn, mitä kaupunki suunnittelee huvilan tulevaisuuden varalle, millä keinoin tulevassa käytössä huomioidaan huvilan historia ja miten kaupunki varmistuu, että alkuperäisiä ehtoja ei rikota.

Vastaus kyselyyn julkaistiin tänään. Se on tyrmistyttävä. Apulaispormestari Jäntin mukaan todisteita tällaisesta ehdosta ei ole. Vastauksen mukaan kaupungilla ei ole käyttöä rakennukselle, se aiotaan myydä ja samalla selvitetään nykyisin vain opetuskäytön ja sosiaalisen käytön hyväksyvän kaavan muuttamista niin, että rakennusta voitaisiin käyttää muuhun tarkoitukseen. Niin ikään vastauksen mukaan kaupungin omaisuutta voidaan myydä uusien investointien rahoittamiseksi oikea-aikaisesti ja kaupungille edullisin ehdoin.

Tämä kehityskulku on pysäytettävä ja monitoimitalo on säilytettävä siinä tarkoituksessa, mihin se on luovutettu! Allekirjoita sinäkin adressi ja vaadi, että Pispan suvun asettama ehto täyttyy.

Kauppakeskus Ratina kielsi aukionsa käyttämisen Pirkanmaan Pride-kulkueen kokoontumispaikkana. Kauppakeskus pyörsi päätöksensä pian ja hyvä niin. Tapaus ja siitä käydyt keskustelut kuitenkin tekivät näkyväksi monenlaisia yhdenvertaisuusvajeita.

Ratina käytti perusteluna alkuperäiselle päätökselleen puolueettomuutta ja sitä, että kauppakeskus harjoittaa vain kaupallista toimintaa. Tämä on ristiriidassa kauppakeskuksen pr-mielessä julkilausumien arvojen kanssa, sillä kauppakeskus on muun muassa lausunut osallistuvansa “yhteiskunnalliseen kehitystyöhön”.

Vuonna 2018 voisi kenties olettaa markkinointikoneistojen ymmärtävän lgbtiqa+-liikkeen merkityksen kaupallisessa mielessä. “Pinkki raha” -höpinä on mielestäni hyvin vastenmielistä, mutta on selvää, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja meidän tukijoitamme on paljon ja mahdollinen boikotti voisi olla hyvin merkittävä. Niin paljon kuin toivoisin, että lgbtiqa+-vähemmistöjä ei käytettäisi markkinointivälineenä, tiettyä ylenkatsomista, tasavertaisesta kuluttajuuteen osallistumisesta ulossulkemista Ratinan linja osoittaa. Tapaus piirtää kuvaa siitä, miten oikeus kaupallisen tilan käyttöön tietenkin riippuu omistamisesta, mutta myös siihen liittyvistä mielikuvista.

Yritysten rooli kaupunkitilan sopivien käyttäjien ja käytön määrittelyssä on erittäin vahva. Kun merkittävä osa kaupunkitilasta on yritysten hallinnoimaa, elinkeinoelämällä on suuret mahdollisuudet vahtia sitä, mitä ja ketkä kaupunkitilassa näkyvät. Se ei ole positiivinen kehityskulku yhdellekään vähemmistölle. Ei ole syytä olettaa, että suuryritykset toimisivat ihmisoikeusmyönteisesti muista kuin pr-syistä jos silloinkaan, kuten tämä tapaus osoittaa.

Tapauksen jälkipyykissä monet ovat tuoneet esiin argumentin siitä, kuinka puolueettomuus on hyvä linja, sillä siihen vedoten kauppakeskus voi kieltäytyä toimimasta alustana rasistien mielenosoituksille. Väite on ensinnäkin väärä, sillä kokoontumislain mukaan tällainen puolueettomuus ei ole sopiva peruste kieltäytymiseen, sillä lähtökohtaisesti mielenosoituksen voi järjestää ilman omistajan lupaa. Rasististen tilaisuuksien kohdalla on kuitenkin nippu lakeja, joihin kauppakeskus voisi halutessaan vedota, mutta jälleen, ei ole syytä olettaa, että kaupallinen toimija lähtökohtaisesti tekisi niin.

Sen lisäksi, että väite on väärä, se kertoo myös rasismin normaaliudesta yhteiskunnassa. Tällaisissa kommenteissa rasismi esitetään kenties epäilyttävänä ja epämiellyttävänä, mutta tasavertaisesti kohdeltavana mielipiteenä suhteessa ihmisoikeuksiin. Jos toisella puolella on ihmisoikeuksien puolustaminen ja toisella niiden vastustaminen, ei siinä keskellä ole mitään neutraalia aluetta. Laki velvoittaa syrjimättömyyteen, mutta ennen kaikkea moraalin tulisi velvoittaa siihen.

Tämä tapaus on myös muistuttanut cisheteroita siitä, miten laajaa homofobiakin edelleen on. Valtaosa vähemmistöihin kohdistuvasta sorrosta on näkymätöntä heille, jotka eivät sitä kohtaa, mutta viiltävää sen kohteille. Näkyväksi se on tämän tapauksen tiimoilta tullut lehtien ja Facebook-sivujen kommenttiosioissa, joissa on nähty satoja, satoja vihakommentteja, vähättelyä ja jopa väkivallan uhkauksia.

Se, että meillä on syrjinnän kieltävä yhdenvertaisuuslaki tai vaikkapa tasa-arvoinen avioliittolaki, ei takaa sitä, että taistelu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta olisi nyt valmis. Lukuisat vähemmistöryhmät kohtaavat sortoa myös lakien puitteissa, ja asenteissa on vielä mittavasti työtä. Eivätkä nämä kamppailut pysähdy valtioiden rajoihin, vaan kamppailun lgbtiqa+-vähemmistöjen puolesta tulee olla kansainvälinen. Lisäksi meidän täytyy muistaa, että ihminen ei ole vain yhtä kuin sukupuolensa tai seksuaalisuutensa, vaan intersektionaalisessa hengessä näiden vähemmistöjen oikeuksien takaaminen vaatii työtä kaikkien epävapaiden ryhmien vapauden eteen.

Joulukuussa Helsingin kaupunginvaltuusto päätti ryhtyä tarjoamaan paperittomille kiireellisten terveyspalveluiden lisäksi myös välttämättömät terveyspalvelut, kuten rokotukset ja kroonisten sairauksien hoidon. Silloin monet perussuomalaiset ja kokoomuslaiset pelottelivat terveysturismilla. Helsingin Sanomat uutisoi eilen torstaina, kuinka terveysturismia ei ole syntynyt ja kustannukset uudistuksesta ovat olleet maltilliset ja tulevat pysymään sellaisina.

Jätin Tampereella joulukuussa samankaltaisen aloitteen. Sen allekirjoitti lisäkseni 27 kaupunginvaltuutettua. Helsingin esimerkki on todella rohkaiseva näyttö siitä, kuinka mitään kaaosta ei ole luvassa, kun tämä aloite hyväksytään Tampereella.

Kiireelliset terveyspalvelut on tarjottava joka tapauksessa. Kun sairauksia hoidetaan jo ennen akuuttia vaaratilannetta, kustannukset säilyvät maltillisina. Rokottaminen ehkäisee sairauksien leviämistä. Lisäksi esitän, että samalla tarjotaan paperittomille välttämätön toimeentulo ja majoitus, kuten oma perustuslakimme ja kansainväliset sitoumuksemme edellyttävät.

Pitkällä tähtäimellä ei kuitenkaan ole kestävää, että yksittäiset kunnat joutuvat kantamaan koko taakan. Siksi laki paperittomien välttämättömästä terveydenhuollosta on säädettävä, jotta samat palvelut on saatavissa kaikkialla.

Puhuin tänään Lempäälän Vasemmiston ja SDP:n vapputilaisuudessa Lempäälän työväentalolla seuraavasti:

“Hyvät toverit ja ystävät!

On kunnia saada viettää vappua kanssanne Lempäälässä ja puhua täällä näin sisällissodan muistovuonna.

Minulle vasemmistolainen liike on ensisijaisesti vapausliike. Vuonna 1918:kin työväenluokka etsi vapauttaan. Köyhyys, työttömyys, elintarvikepula, huonot työolot ja heikko demokratia ajoivat työväenluokan aseisiin. Seuraukset olivat traagiset, kuten hyvin tiedämme.

Meidän tehtävämme ei ole antaa, eikä pyytää anteeksi sisällissodan aikaisia ja jälkeisiä tapahtumia. Ei meillä ole siihen oikeutta, vaikka tapahtumat eittämättä jättivätkin jälkensä sukuihimme ja liikkeeseemme. Meidän tehtävämme, sata vuotta sodan jälkeen, on muistaa. Meidän täytyy muistaa, että sodan taustalla oli pitkään kestänyt, valtava eriarvoisuus ja työväenluokan kokemus siitä, että heitä ei kuultu. Eriarvoisuus on johtanut, ja voi tulevaisuudessakin johtaa levottomuuksiin ja sotiin.

Vapaudettomat kansat ja kansanosat tulevat aina etsimään vapautta. On työväenluokan tehtävä taata rauhanomaiset ja demokraattiset keinot niille pyrkimyksille ja olla mukana tukemassa näitä kamppailuja.

Emme voi unohtaa ystäviämme, jotka täällä Suomessa kohtaavat sortoa etnisen taustansa, sukupuolensa, seksuaalisuutensa, vammansa tai muun seikan vuoksi. Samoten emme voi unohtaa ystäviämme, jotka ovat sodan jaloissa toisella puolella maailmaa, vangittuja mielipiteidensä tai ominaisuuksiensa vuoksi tai vaarassa ilmastonmuutoksen seurauksena. Työväenliike on kansainvälisen solidaarisuuden liike.

Työväenluokan kohtalo on toisiinsa sidottu, emmekä tule olemaan vapaita, kun yksikin meistä joutuu kamppailemaan vapautensa puolesta. Globaalissa kapitalismissa raha liikkuu valtion rajojen yli, mutta niin liikkuvat myös arvot, aatteet ja saasteetkin. Herrat eivät pelasta meitä Suomessa, eivätkä he tee niin muuallakaan. Työväenluokan on tartuttava toimeen oman vapautensa puolesta. Meidän on taisteltava niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa oikeudesta demokratiaan, sananvapauteen, riittävään toimeentuloon, hyviin työoloihin, inhimilliseen elämään ja puhtaaseen ympäristöön.

Eräs akuuteimmista eurooppalaisista demokratiakamppailuista on äärioikeiston vastainen kamppailu. Äärioikeistolaiset liikkeet nousevat ympäri Eurooppaa kaduilla ja hallituksissa. Suomessakin olemme saaneet seurata Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa, joka on tiettävästi johtanut ainakin yhteen kuolemantapaukseen. Unkarissa hallitusvaltaa käyttävän Fidesz-puolueen toiminnan myötä kansalaisjärjestöjen toiminta maassa on vaikeutunut ja lehdistön sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat vaarantuneet. Koko Euroopan ja koko työväenliikkeen on yhdessä rintamassa toimittava fasististen liikkeiden nousua vastaan.

Hyvät toverit,

“Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”, sanoo Suomen perustuslaki. Se ei ole vaikuttanut hallitusta tai Maahanmuuttovirastoa kiinnostavan. Juha Sipilän porvarihallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana näyttänyt lukuisin tavoin halveksuvansa vapautta. Hallituksen turvapaikkapolitiikka on vain yksi esimerkki siitä. Tehdyt kiristykset ulkomaalaislakiin ja Maahanmuuttoviraston linjan tiukkeneminen asettavat turvaa ja henkilökohtaista vapautta hakevat hengenvaaraan. Suomi lähettää pikkulapsiakin äärimmäisen vaarallisiin olosuhteisiin ja vähät välittää kansainvälisistä sitoumuksistamme ja perustuslaistamme, jotka takaavat aivan jokaiselle oikeuden elämään.

Hallituksen aktiivimalli on paitsi kiky-sopimuksen vastainen leikkaus työttömyysturvaan, mutta myös leikkaus köyhien itsenäisyydestä. Yksi vapaudellisen, itsenäisen elämän peruslähtökohdista on riittävä toimeentulo. Nyt Sipilän hallitus laittaa työttömät juoksemaan olemattomien työpaikkojen ja kurssien ja palveluiden työttömyysturvan leikkaamisella uhaten. Työtön ei ole hallitukselle vapaa ihminen, työtön on laiska loinen, jota täytyy ruoskia kulkemaan oikeaan suuntaan. Kehysriihessä hallitus päätti heikentää alle 30-vuotiaiden yli kolme kuukautta työttömänä olleiden työehtoja helpottamalla määräaikaisten työsopimusten tekemistä. Silpputyö heikentää mahdollisuuksia suunnitella elämää ja luottaa tulevaisuuteen. Hallituksen harjoittama syrjintä nuoria kohtaan on osoitus siitä kapeakatseisuudesta ja halveksunnasta, joilla hallitus meihin nuoriin suhtautuu.

Sen lisäksi, että vappu on työväen juhla, se on myös opiskelijoiden juhla. Heidän asiansa meidän täytyy pitää kirkkaana mielessä. Nykyiset opiskelijat ovat huomisen maailman rakentajia. Korkealaatuinen koulutus ja tutkimus ovat olleet merkittävässä asemassa luokkanousun mahdollistamisessa siinä hyvinvointivaltiossa, jonka vasemmistolainen liike Suomeen rakensi. Sipilän hallitus on järjestelmällisesti pyrkinyt rapauttamaan korkealaatuista koulutustamme valtavin leikkauksin ja vaikeuttanut työväenluokan mahdollisuuksia opiskeluun leikkaamalla opintotuesta. Suomalaisten koulutustason nousu on pysähtynyt. Koulutettu kansa on vapautuva kansa, sillä tieto ja taito ovat parhaita välineitä itsenäisen elämän luomiseen.

Vapaus vaatii tekoja tasa-arvon ja kaikkinaisen solidaarisuuden eteen. Vasemmistolaisittain vapaassa yhteiskunnassa arvostetaan taidetta, tiedettä ja kulttuuria, sananvapautta eivät häiritse pääministerin sähköpostittelut toimittajille ja jokaisella on aito mahdollisuus tavoitella hyvää elämää, mutta vaikka matkalla kävisi kolhuja, yhteiskunta ottaa kopin. Vapautta ei rajoita yksilön ominaisuudet ja pyrimme aktiivisesti eroon kaikista sortavista rakenteista yhteiskunnassa ja omassa toiminnassamme.

Hyvät ystävät,

Vapaus vaatii tekoja. Vasemmistopuolueiden on lunastettava lupauksensa. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä me keskenämme puhumme, jos se ei näy äänestyskäyttäytymisessä valtuustoissa ja eduskunnassa. Tulikivenkatkuisetkaan palopuheet eivät yönsä tyhjin vatsoin tai taivasalla viettävää köyhää lämmitä. Emme saa antautua konsensuspolitiikalle, jossa kauniit sanat merkitsevät enemmän kuin se, mitä me todella teemme ja miten toimemme vaikuttavat niihin, jotka tarvitsevat kaikista eniten yhteiskunnan tukea.

Niin pitkään, kun valtio ei huolehdi omistaan, meidän täytyy pitää ihmisistä huolta. Tälläkin hetkellä aivan liian moni kärsii tehdyn politiikan vuoksi. Sitä akuuttia kärsimystä ei politiikalla poisteta, vaan meidän täytyy toimia myös arjessamme läheistemme hyvinvoinnin eteen. Sinä, joka pystyt; auta lähimmäistäsi. Tue tukibyrokratian kanssa selviämisessä, tuo apua tarvitsevalle ruokaa ja vaadi hänelle oikeutta, kun hän ei itse pysty, eivätkä viranomaiset halua sitä hänelle antaa.

Hyvät kuulijat,

Inhimillinen ja vapaa maailma on edelleen mahdollinen. Me voimme luoda sen yhteistyöllämme, mutta sen vaatimuksena on kuitenkin kansan antama mandaatti. Meidän täytyy kyetä tarjoamaan aito vaihtoehto vuosikaudet jatkuneelle leikkaus- ja kurjistuspolitiikalle. Aidosti vasemmistolaiselle politiikalle on nyt tilausta. Ihmiset ovat jo kyllästyneet vuosia heille syötettyihin loruihin leikkausten ja heikennysten pakollisuudesta. Tosiasiassa niissä ei ole kyse pakosta, sillä demokraattisessa yhteiskunnassa on aina vaihtoehtoja.

Jos kohotat tänään maljan, kohota se vapaudelle. Näillä sanoin toivotan teille kaikille hauskaa ja taistelevaa vappua!”