Mikrobimunat samassa korissa voivat olla monen epäonni

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään pitkä juttu solumaataloudesta – ruoantuotannon muodosta, jossa ruokaa tuotetaan perinteisten keinojen sijaan soluilla ja mikrobeilla, peltojen ja kasvihuoneiden sijaan laboratorioissa. Juttu löytyy täältä, mutta on valitettavasti maksumuurin takana.

Jutussa solumaataloudesta piirretään kuvaa kaikenpelastavana innovaationa ja valtavan mittakaavan vallankumouksena, joka korjaa kaikki nykyisen ruoantuotannon ympäristöongelmat. Ruoantuotantoon ja -kulutukseen sidoksissa olevaa eriarvoisuutta jutussa ei tosin edes sivuta.

Tehomaatalous aiheuttaa syviä ongelmia. Se heikentää luonnon monimuotoisuutta ja syö koskematonta luontoa peruuttamattomalla tavalla. Peltojen alta jyrätään pois uskomaton määrä eläin- ja kasvikirjoa. Hedelmällinen maaperä uhkaa loppua, ja tehomaatalouden käytännöt niukentavat makean veden varantoa ja rehevöittävät vesistöt. Eläintuotannon ongelmat ovat kiistattomat. Kasvavan lihanhimoisen joukon ruokkiminen aiheuttaa valtavat kasvihuonepäästöt ja täysin eettisesti kestämättömän määrän kärsimystä. Nykymuotoisen ruoantuotannon kiihdyttämä ilmastokriisi ja sen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt heikentävät ruoantuotannon olosuhteita erityisesti niillä alueilla, joissa nyt koetaan nälkää eniten.

Eikä edes tämä määrä tuhoa kykene ruokkimaan koko maapallon väestöä, vaan tehomaatalouden hedelmät jakautuvat globaalisti hyvin eriarvoisella tavalla, vaikka ruokaa sinänsä määrällisesti tuotetaankin riittävästi koko väestön tarpeisiin. Kolonialististen rakenteiden myötä ruokaturva on äärimmäisen heikko monilla alueilla, joista valtavan suuri osa maailman ruoasta on peräisin.

Tähän todellisuuteen peilaten on erikoista, miten voimakkaasti artikkeli keskittyi teknologisiin ja kaupallisiin intresseihin.

Ruoantuotannon lisääminen ja sen rakenteiden muuttaminen korkean teknologian keinoin ei suinkaan välttämättä vähennä nälkää. Suuri osa maailman ruoantuotannosta on taloudellisesti tehotonta ja yksipuolista. Merkittävä osa maailman ruoantuottajista kärsii itse ruokaturvan puutteesta ja nälästä.

Pahimmillaan radikaalit teknologiset murrokset voivat syventää sitä kuilua entisestään, kun edellytyksiä uuteen kelkkaan hyppäämiselle ei ole ja samalla toimeentulo heikkenee kaupankäynnin edellytysten heiketessä. Tätä kehitystä voi kiihdyttää myös näkymä, jossa uusin innovaatioin tuotettua ruokaa viedään kehittyviin maihin massoittain huolehtimatta paikallisen ruoantuotannon edellytyksistä. Ruoan tuotantoketjuihin osallistuvat, alkutuottajat, jalostajat, logistiikan piirissä toimivat, myyjät ja muut tarvitsevat elantoa, joka voi kehityksen myötä huveta heidän käsistään voimistuvien taloudellisten riippuvuussuhteiden myötä. Teknoutopiat sulkevat silmänsä siltä suurelta joukolta, jolle paikka ruoan tuotantoketjussa on tällä hetkellä ainoa realistinen tapa toimeentulon saamiseen.

Ruoantuotannon ekologinen kestävyys rikkaissa maissa ei siis riitä. Ekologinen kestävyys ilman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aspektia on turhaa ja voi kääntyä itseään vastaan. Ilman yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä teknologiset innovaatiot jäävät harvojen iloksi – ja harvojen ilo on suurien joukkojen epäonni. Siksi oli pettymys lukea pitkä, ruokavallankumousta povaava artikkeli, joka ei sivunnut käytännössä lainkaan sitä, miten mahdollisesti aivan valtavan mittakaavan muutos vaikuttaa globaaliin ja paikalliseen eriarvoisuuteen ja millä politiikkatoimilla varmistetaan, että muutos lisää yhdenvertaisuutta.

Onpa myös niin, että teoreettinen uusiin teknologioihin perustuva mahdollisuus vähentää tehomaataloutta ei tarkoita, että niin aidosti tapahtuu. Poliittinen ohjaus ja kulttuurinen muutos kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ruoantuotantomuotoja on välttämätöntä, jotta uusilla teknologioilla tuotetusta ruoasta ei tule vain rikkaiden maiden hipstereiden soijanakinkorvikkeita.

Mikrobeillakaan valmistettuja munia ei kannattane panna samaan koriin, kun kyse on jostain niin perustavanlaatuisen tärkeästä asiasta kuin ruoantuotannosta. Yhteen innovaatiojoukkoon perustuvan ruokavallankumouksen haaveilu on vastuutonta. Uusiin teknologioihin perustuva ruoantuotanto voi kyllä hyvin olla tarpeen, mutta vastuuttomissa tai ymmärtämättömissä käsissä haitat voivat olla, jos eivät peruuttamattomat, vähintään äärimmäisen syvät.

Solumaatalous voi hyvin olla yksi voima, joka muuttaa ruoantuotannon rakenteet pysyvästi. Mutta se, mitä muutoksesta seuraa, on yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Teknologia yksin ei kykene korjaamaan maailman polttavimpia ongelmia, vaan se vaatii rinnalleen visiota oikeudenmukaisuudesta, ymmärrystä vallasta ja tahtoa jakaa sen hedelmät kaikille, ei harvoille. Teknologisten innovaatioiden lisäksi tarvitsemme rajat luonnonvarojen käytölle ja päästöille, reilua kauppa- ja kehityspolitiikkaa, rauhantyötä, köyhyyden vähentämistä, demokratian vahvistamista ja rutkasti poikkitieteellistä tutkimusta.

Valtuustokysely koskien ilmastonmuutokseen sopeutumisesta hoivapalveluissa Tampereella

Ilmastonmuutos on jo täällä. Sen hillitsemiseen panostaminen on välttämätöntä ja muutoksen voimakkuus on ihmiskunnan käsissä, mutta estää sitä ei voi. Näiden tosiasioiden valossa merkittävään rooliin nousee myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt pysyviä muutoksia toimintaympäristössä ja nämä muutokset läpileikkaavat koko yhteiskunnan. Kustannustehokkainta on huomioida nämä muutokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluusti ennakoiden. Tilanne on myös huomioitu Tampereen kaupunkiseudun yhteisessä Ilmastostrategia 2030 –asiakirjassa, jossa huomautetaan VTT:n tutkimuksiin perustuen vuoden keskilämpötilan nousevan Tampereen kaupunkiseudulla noin sadan vuoden aikana 1900-luvun lopulta lähtien 4 celsiusastetta.

Nousu on talvisaikaan voimakkainta, mutta myös tavanomaista kuumemmat säät lisääntyvät. Niistä on saatu esimakua esimerkiksi viime ja tänä kesänä ennätyksellisten helteiden muodossa. Helteiden aikana terveydenhoidon, laitosasumisen ja varhaiskasvatuksen yksiköissä on oltu ongelmissa liian korkeiden lämpötilojen kanssa, koska nykyistä rakennuskantaa ei ole suunniteltu yhä korkeampia lämpötiloja varten. Tilanne aiheuttaa terveysriskin niin hoivan piirissä oleville kuin yksiköissä työskenteleville. Etenkin pienille lapsille, sairaille, vanhuksille ja fyysisesti raskasta työtä tekeville lämpötilat ovat erityisen haitallisia.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on Ilmastostrategia 2030 –dokumentin mukaan keskeinen lähtökohta infrastruktuurin rakentamis- ja kehittämisratkaisuissa. Dokumentti ei kuitenkaan näytä asettavan linjoja kaupungin perustoiminnan kohtaamien haasteiden ratkaisemiselle, vaikkakin siinä huomioidaan äkillisiinkin riskitilanteisiin varautuminen. Tulevaa ei kuitenkaan voi luonnehtia äkilliseksi riskitilanteeksi, vaan ilmastokriisin aiheuttamat muutokset toimintaympäristössä ovat pysyviä ja jatkuvia.

Millä toimenpiteillä Tampereen kaupunki ehkäisee nousevista lämpötiloista koituvia haittoja hoivapalveluiden käyttäjille sekä niiden piirissä työskenteleville?

Pormestari Lauri Lylyn vastaus Noora Tapion kyselyyn:

Kaupunginvaltuutettu Noora Tapion kysymys on ajankohtainen. Ilmaston lämpeneminen näkyy jo konkreettisesti poikkeuksellisten sääolojen yleistymisenä maailman eri puolilla. Suomessa hoito- ja hoivapaikkojen korkeat lämpötilat ovat nousseet esille erityisesti kesän 2018 aikana, mutta jonkin verran myös kuluvana kesänä.

Kesä 2018 oli erittäin poikkeuksellinen ulkoilman lämpötilojen suhteen. Hellepäiviä oli yli 60, kun niitä normaalisti on noin 15 kpl.

Hoito- ja hoivatilojen lämpöoloista säädetään Asumisterveysasetuksessa. Ikäihmisten hoivakodeissa huonelämpötila tulisi kesäkuumallakin saada pysymään alle 30 asteessa, ja lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa alle 32 asteessa. Tässä oli haasteita toissakesänä, kun 30 asteen hellejaksoja koettiin.

Uusiin ja peruskorjattaviin ikäihmisten asumispalvelutiloihin pyritään asentamaan jäähdytysjärjestelmät. Lähtökohtaisesti kaikki sairaalat, hoitolaitokset ja toimistorakennukset varustetaan jäähdytyksellä. Koulujen, opetusrakennusten ja päiväkotien erillistilat, esim. keittiöt, hallinto- ja neuvottelutilat sekä tietotekniikan opetustilat varustetaan jäähdytyksellä, jos lämpökuormat nostavat huonelämpötilan liian korkeaksi normaalikäytössä.

Sisäilmastoluokan S2 vaatimustaso (jossa huonelämpötila on alle +27 astetta) pyritään saavuttamaan työ- ja opetustiloissa, mutta sisäilman lämpötila voi kuitenkin nousta yli tavoitearvojen esim. hellejakson aikana.

Koukkuniemessä järvivesijäähdytys on käytössä Jukola, Impivaara ja Toukola -rakennuksissa sekä se on suunniteltu Männistö- rakennukseen. Vanhoissa taloissa jäähdytysjärjestelmiä ei juurikaan ole. Myöskään terveysasemilla ei jäähdytystä yleensä ole, joskin Hatanpään terveysasemalle jäähdytyslaitteisto on asennettu jokin aika sitten.

Henkilökunta on esimerkiksi Koukkuniemessä ohjeistettu lisäämään tarvittaessa ilmastointia ja avaamaan ikkunoita, ja myös tuulettimia löytyy hoivapaikoista. Asukkaille tarjotaan kuumina päivinä myös tavallista enemmän juotavaa.

Henkilökuntaa taas on ohjeistettu pitämään taukoja normaalia useammin, juomaan riittävästi ja muutenkin huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Työskentelyolosuhteiden seuranta on työturvallisuuslain perusteella työnantajan velvollisuus. Vaikka työsuojelulaissa lämpöoloille ei ole säädetty varsinaisia raja-arvoja, tulee työnantajan huolehtia siitä, että työilman lämpötilasta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa tai vaaraa henkilöstön terveydelle ja turvallisuudelle. Lisäksi lämpöolojen arvioiminen on työterveyshuollon työpaikkaselvityksen oleellinen osa, jossa samalla arvioidaan lämpötilasta aiheutuvien terveystarkastusten tarve.

Hoito- ja hoivapaikkojen kohonneet lämpötilat nousevat kesäisin usein myös työsuojelutoimijoiden tietoon. Tällaisissa tilanteissa asia saatetaan Tilapalveluiden isännöitsijöiden tietoon, jotka ryhtyvät toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi.

Kiinteistöjä peruskorjattaessa ja uusia rakennettaessa ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin varaudutaan entistä paremmin. Turvalliset sisäilmaolosuhteet pyritään varmistamaan suunnittelussa ensi sijassa passiivisin keinoin, mm. ikkunoiden sijainnilla ja varjostuksella. Uusia tiloja suunniteltaessa arvioidaan myös jäähdytyksen tarve. Näin toteutetaan myös valtuuston hyväksymiä Kestävä Tampere 2030 -linjauksia, joissa todetaan, että ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin varaudutaan. Yksi keino tässä on kaukojäähdytyksen lisääminen. Tampereen Sähkölaitos on laajentanut kaukojäähdytysverkkoa viime vuosina keskustan alueella, ja mm. Taysin alue on sen piirissä.

Toinen hyvä keino on kaupunkivihreän lisääminen. Täydennysrakentamisen oloissakin tulee turvata viihtyisät puisto- ja viheralueet, jotka tarjoavat helteillä varjoa ja suojaa. Tampereella on tänä vuonna testattu useissa kaavahankkeissa viherkerroin-työkalua, jolla pyritään turvaamaan riittävät viheralueet kasvavassa kaupungissa.

Tampereen kaupungin riskienhallinta ja pelastustoimi ovat myös tunnistaneet valtuustokysymyksen nostaman riskin.

Kansallinen riskiarvio laadittiin sisäministeriön johdolla vuonna 2018. Sen mukaan turvallisuusympäristö on muutoksessa monestakin syystä. Yksi keskeinen asia on sää- ja ilmastoriskien vaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen. Muutos lisää vaaratekijöiden aiheuttamia riskejä muuttamalla näiden ilmiöiden esiintymistiheyttä ja voimakkuutta sekä niiden tyypillistä esiintymisajankohtaa. Lisäksi muutoksen todetaan tuovan uusia hitaammin syntyviä suoria riskejä muun muassa terveysturvallisuudelle. Riskiarviossa todetaan, että terveysriskejä ovat jo nykyisin esiintyvät helteen aiheuttamat terveyshaitat, vesiepidemiat, vektorivälitteiset infektiosairaudet, liukastumistapaturmat sekä kosteusvaurioiden aiheuttamat terveyshaitat.

Kansallisen riskinarvion rinnalla laadittiin vuonna 2018 pelastuslaitosalueittain alueelliset riskiarviot. Valmistelun ohjausryhmänä toimi Pirkanmaan valmiustoimikunta, jota täydennettiin kuntien, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin edustajilla. Tampereen kaupungin edustajat olivat mukana sekä ohjausryhmässä että varsinaisessa työryhmässä. Tarkasteluun valittiin kymmenen keskeistä ja merkittävää alueellista riskiä. Useat riskit liittyvät tavalla tai toisella ilmastonmuutokseen. Yhtenä tarkastelun kohteena on ollut muun muassa laajavaikutteinen luonnon ääri-ilmiö. Erityisenä tarkastelun kohteena on ollut myrskyjen, tulvien ja laajojen metsäpalojen aiheuttamat vaikutukset ihmisiin, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Työn tuloksia on jo hyödynnetty ja tullaan hyödyntämään myös Tampereen kaupungin valmiussuunnittelussa ja varautumisessa häiriötilanteisiin.

Osana Kestävä Tampere 2030 -ohjelmaa on käynnistetty ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman valmistelu. Suunnitelma tehdään yhteistyössä eri kaupungin toimijoiden kanssa ja siinä kartoitetaan myös sään ääri-ilmiöihin, kuten poikkeukselliseen kuumuuteen, liittyvät riskit ja sopeutuskeinot. Tavoitteena on, että työ valmistuu vuoden 2019 loppuun mennessä.

Sopeutumissuunnitelmaan liittyen on juuri valmistunut ilmastonmuutoksen riskiarviointi, joka tehtiin osana kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen edellyttämää Tampereen kaupungin kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelmaa, eli niin sanottua SECAP-raporttia. Siinä on kartoitettu ilmastonmuutoksen riskejä Tampereen alueella. Raporttiluonnoksen mukaan suurimmat riskit liittyvät rankkasateisiin ja myrskyihin. Äärimmäisen kuumuuden riskitasoa pidetään kohtalaisena, mutta sen ennakoidaan kasvavan jo lyhyessä ajassa eli alle 5 vuoden aikana.

Ilmaston lämpeneminen on siis huomioitu monin eri tavoin sekä kansallisessa, alueellisessa että paikallisessa riskiarviossa. Arviot ja toimenpiteet eivät kuitenkaan suoraan käsittele esimerkiksi kohonneiden lämpötilojen vaikutuksia kaupungin työntekijöihin tai hoivapalveluiden asiakkaisiin. Jatkossa lämmön nousemisen aiheuttamia vaikutuksia ja toimenpiteitä onkin tarpeen suunnitella laajemmin myös tästä näkökulmasta erityisesti saneeraus- ja uudisrakennushankkeissa.

Lopuksi toteaisin, että se tärkein keino ehkäistä terveydelle haitallisia säätiloja on ilmaston lämpenemisen rajoittaminen kansainvälisesti sovittuun 1,5 asteeseen. Se on myös Tampereen kaupungin tavoite ja haluamme tehdä oman osuutemme ilmastotalkoissa ja siksi kaupunkistrategian tavoitteena on hiilineutraali Tampere vuoteen 2030 mennessä. Pormestariohjelman päivityksessä todetaan, että tähän tavoitteeseen tähtäävä Kestävä Tampere -tiekartta päivitetään kuluvan valtuustokauden aikana.

Suomella on velvollisuus osallistua al-Holin tilanteen ratkaisemiseen

Keskustelua al-Holin leiristä on hallinnut leirillä olevien suomalaislapsien ja heidän äitiensä tilanne, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen ja Suomen kansallinen turvallisuus. Ne ovat tärkeitä näkökulmia keskusteltavaksi nekin. Leirillä olevat on Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Heillä on vähintään ollut aktiivinen side raakalaismaiseen terroristijärjestöön, mutta oikeusvaltioperiaatteen tulee toteutua, eivätkä hirvittävimmätkään rikokset voi tarkoittaa ihmisoikeuksien menettämistä.

Keskustelussa on kuitenkin unohtunut se seikka, että nämä naiset ja lapset ovat leirillä, koska kurdijoukot ja heidän liittolaisensa päihittivät Isisin. Nyt kurdihallinto painiskelee uuden ongelman kanssa: al-Holin leirillä on yli 70 000 ihmistä, joista osa on Isisiä paenneita ja osa Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Tuosta joukosta suuri osa on lähtenyt Lähi-itään Euroopasta.

Eivätkä he ole ainoastaan kamppailleet islamistista terrorismia vastaan, vaan myös demokratian puolesta. Pohjois-Syyrian kurdialueella Rojavassa on vuosia ollut olosuhteisiin nähden hyvin toimiva hallintomalli, joka pyrkii suoran demokratian, tasa-arvon ja luonnon kantokyvyn rajoissa toimimisen periaatteisiin.

Näiden periaatteiden tukeminen on ainoa tapa lopullisesti kukistaa Lähi-idän fasistiset voimat. Yhden järjestön kukistaminen ei riitä, vaan samalla on rakennettava kestävän tulevaisuuden pohjaa.

Kansainvälisellä yhteisöllä on ehdoton moraalinen velvollisuus osallistua al-Holin tilanteen ratkaisemiseen. Ei voi olla niin, että kurdihallinto saa palkaksi terroristijärjestön kukistamisesta harteilleen Isis-taistelijoiden, heidän perheenjäsentensä ja Isisiä pakoon lähteneiden tilanteen järjestämisen. Tuki on kuitenkin ollut äärimmäisen vähäistä ja resurssit leirin ylläpitämiseen ovat vähissä.

Suomen hallitus on toiminut häpeällisen passiivisesti tilanteessa.

Kurdihallinnon edustaja Salih Muslim totesi viime viikolla medialle Suomen olevan ainoa Pohjoismaa, jolla ei ole leirillä edustusta. Hän peräänkuulutti Suomen hallitukselta yhteistyötä tilanteen ratkaisemiseksi. Kurdit ovat vaatineet kansainväliseltä yhteisöltä erityisesti kansainvälisen oikeusistuimen perustamista alueelle rikosten tutkimiseksi ja rikollisten rankaisemiseksi. Myös leirin resursointi on varmistettava.

Kurdihallinto ei voi yksin kantaa koko taakkaa. Kansainvälisen yhteisön on osallistuttava prosessiin, jossa varmistetaan inhimilliset olosuhteet leirillä, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, sukupolvelta toiselle jatkuvan radikalisoitumisen estäminen ja demokraattisten rakenteiden edistäminen.

Tiedote: puolueet yhteistyöhön turvallisemman vaalityön puolesta

TIEDOTE 31.3.2019 JULKAISUVAPAA HETI

PUOLUEET YHTEISTYÖHÖN TURVALLISEMMAN VAALITYÖN PUOLESTA

Eduskuntavaaliehdokkaat yli puoluerajojen ovat päättäneet ryhtyä turvaamaan toistensa vaalityötä Pirkanmaalla. Ehdokkaat ovat perustaneet verkoston, jonka avulla pyritään takaamaan se, ettei kukaan joudu kampanjoimaan yksin, vaan rinnalle löytyy muita kampanjoijia turvaksi omasta tai muista puolueista. Ehdokkaat kutsuvat mukaan yhteistyöhön ne puolueet ja muut vaalilistat, jotka suhtautuvat selvän kielteisesti poliittiseen väkivaltaan.

Tarve yhteistyöhön syntyi vaalityötä tekeviin ihmisiin kohdistuneista poliittisesti motivoiduista hyökkäyksistä.

Toivon, että jokaisessa vaalipiirissä rasismia ja fasismia vastustavat ehdokkaat ja tukiryhmät tekevät yhteistyötä, jotta yhdelläkään ehdokkaalla ei ole tarvetta tehdä katukampanjointia yksin”, sanoo yhteistyökutsun lähettänyt Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Noora Tapio.

Verkosto on perustamassa chat-ryhmää, jossa eri puolueiden edustajat voivat pyytää kampanjointiseuraa toisistaan.

Poliittisen väkivallan kohteiksi ovat lyhyen ajan sisällä joutuneet jo ainakin sinisten Timo Soini, sosialidemokraattien Hussein al-Taee ja vasemmiston Suldaan Said Ahmed. Vihreiden Juhana Suoniemi joutui hiljattain rauhoittelemaan yleisöä väkivaltaisesti uhkailleen henkilön. Lisäksi verkkohäirintää, maalitusta ja uhkailua ovat kokeneet kymmenet ehdokkaat eri puolueista.

“Väkivallanteot ovat suoraa seurausta verkossa tapahtuvasta vihakampanjoinnista, jota tukevat erilaiset valeuutissivustot, jotka eivät ole sitoutuneet journalistin ohjeisiin. Verkkohäirintään ja netin vihapuheeseen puuttumiseen täytyy löytää keinot. Vihapuhe on jo uhka demokratialle”, toteaa Feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokas Tero Hannula.

Verkossa tapahtuva häirintä kohdistuu usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, naisiin, alkuperäiskansoja edustaviin ihmisiin, maahanmuuttajiin ja rodullistettuihin, sekä näiden ryhmien oikeuksia ajaviin henkilöihin. Politiikan ja vaalityön täytyy olla turvallista kaikille ihmisille taustastaan ja ominaisuuksistaan riippumatta.

Lisätietoja:

Noora Tapio (vas.)

0400908088

noora@nooratapio.fi

 

Tero Hannula (fp.)

Sofia Julin (sdp)

Johanna Loukaskorpi (sdp)

Minna Mentula (skp)

Jaakko Mustakallio (vihr.)

Petra Packalén (skp)

Joonas Soukkio (kesk.)

Hyvää suomalaisen demokratian päivää!

Tänään on suomalaisen demokratian päivä. Tasan sata vuotta sitten alkoi äänestys ensimmäisissä vaaleissa sisällissodan jälkeen. Kyseessä on toki tärkeä merkkipaalu, mutta tässä tavataan unohtaa, että 40 000 punaista saivat kansalaisluottamuksen vasta pari vuotta myöhemmin.

Suomi kieltämättä pärjää hyvin kansainvälisissä demokratiavertailuissa. Vähäinen korruptio, läpinäkyvä vaalijärjestelmä, hallinnon avoimuus, sananvapaus ja moni muu asia ovat merkkejä siitä, että paljon on tehty oikein.

Merkittäviä puutteitakin kuitenkin löytyy.

Eriarvoisuuden kasvu on vakava uhka demokratialle. Toimeentulo ja poliittinen osallistuminen kulkevat käsi kädessä, eikä köyhien ääni kuulu demokratian kentillä riittävästi.

Edustuksellisen demokratian elimet eivät ole lainkaan turhan edustavia. Vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat koko kansaan verrattuna säännönmukaisesti useammin ylimpiin tuloluokkiin kuuluvia, miehiä, valkoisia ja niin edelleen.

Myös yleistyvä vihapuhe uhkaa demokratiaa. Tietyt ryhmät pyrkivät säännönmukaisesti hiljentämään sorrettuihin ihmisryhmiin kuuluvia vihapuheen avulla, eikä poliisia ole juuri kiinnostanut puuttua tähän ongelmaan. Erityisen huolestuttavaa on se, miten salonkikelpoista rasismista ja myös muusta eri ihmisryhmiin kohdistuvasta vihasta on tullut.

Demokratiavajetta aiheuttaa myös yksityistämis- ja yhtiöittämisaalto. Kun tärkeät palvelut viedään osakeyhtiöiden järjestettäväksi, kansalla ei ole oikeutta vaikuttaa siihen, miten palveluita tuotetaan. Aina edes esimerkiksi kaupunginvaltuutetut eivät saa riittävää tietoa yhtiöiden toiminnasta.

Siispä: kun juhlistamme suomalaisen demokratian merkkipäivää, muistakaamme, että työtä on vielä tehtävänä!

Älä osta mitään -päivästä Osta harkiten -elämään

Huomenna on Black Friday -alennusmyyntipäivän myötä myös Älä osta mitään -päivä, joka kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja kehottaa pohtimaan omia kulutusvalintojasi ostolakon keinoin.

Ajatus on tietysti tärkeä. Massa-alennusmyynnit, ylikulutus ja sen sellainen ovat kapitalistisen yhteiskunnan tuotteita, joiden vaikutukset luonnolle ovat haitallisia ja joiden taustalla on monenlaista hyväksikäyttöä. Näitä kysymyksiä on aivan perusteltua pohtia jokaisen kulutusvalinnan yhteydessä.

Tässä alennusmyyntikritiikissä kuitenkin tavataan sivuuttaa luokkakysymykset. Monelle jättialet ovat ainoa keino ostaa ehjä puhelin tai talvikengät. Tietyissä puheenvuoroissa on aivan kohtuuttoman paljon moralistista elitismiä, joka sivuuttaa valtarakenteet ja luokan vastuuttaen lähinnä yksilöitä omista valinnoistaan samaan aikaan, kun pröystäilevä yläluokka vähät välittää aktivistien kampanjoista.

Edellämainitsemani pakko on eräs kapitalistisen yhteiskunnan synnyttämä riippuvuussuhde. Kyse on ihan keskeisestä ilmiöstä kapitalismissa: köyhän on pakko hyödyntää alennusmyyntejä, työläisen on käytettävä autoa, koska ilmankaan ei töihin pääse ja niin edelleen.

Kapitalismia ei pureta syyllistämällä yksilöitä pakon edessä tehtävistä valinnoista. Kapitalismin aiheuttamia ongelmia ei korjaa kuluttajavaikuttaminen, vaan sen sijasta tarvitsemme poliittisen voiman, joka vaatii riittävää toimeentuloa, globaalien rahavirtojen kääntämistä ihmisten hyväksi, luonnolle ja ilmastolle haitallisen tuotannon suitsimista, inhimillisiä työehtoja kaikkialla maailmassa ja niin edelleen.

Puhetta piisaa, tekoja ei niinkään

Eilen budjettivaltuustossa ilmastonmuutos puhutti. Me vasemmistossa vaadimme, että joukkoliikenteen lippuhintoja ei koroteta, eikä metsää hakkaamalla hankita lisätuloja. Pormestarikoalitio sopi keskenään, että kaupungin budjettia paikataan 200 000 euron hakkuilla, jotka vastaavat Pyynikin suojelualueen kokoista metsäaluetta.

Tampereen ilmastolinja on hyvä: hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä. Riittävä se ei ole, vaan meillä on sitäkin kovempi kiire. Lisäksi suhtaudun varsin skeptisesti siihen, onko kaupunginvaltuustolla todella halua tehdä riittävät toimet.

Valtuustossa eräät oikeistopopulistit harmittelivat sitä, kuinka me ilmastonmuutoksen vuoksi ripeitä toimia vaativat aiheutamme ahdistusta nuorissa. Me?! Ei. Kyllä se ahdistus herää tieteellisistä tosiasioista, jotka varsin selvästi osoittavat, että ilmastonmuutos tapahtuu juuri nyt ihmiskunnan toimien vuoksi ja että äärimmäisen katastrofin välttämiseksi suunnan on muututtava välittömästi.

Sen lisäksi ahdistusta herättää nämä oikeistopopulistit, jotka vetävät mattoa meidän altamme. Valheiden levittäminen ja ilmastopolitiikan vesittäminen on vaarallista touhua.

Me nuoret haluamme tulevaisuuden. Tällä hetkellä se tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Suunta on kuitenkin mahdollista muuttaa. Se vaatii perinpohjaisia muutoksia yhteiskuntiin, mutta se on mahdollista yhtä kaikki. Meidän on valittava juuri nyt, siirrymmekö hallitusti aikakaudelle, jonka suurin määrittävä tekijä on ilmasto, vai teemmekö sen hallitsemattomasti, aiheuttaen peruuttamatonta vahinkoa luonnolle ja maapallon elinkelpoisuudelle.

Nyt on muutoksen aika. Sen on näyttävä jokaisessa poliittisessa päätöksessä.

Koululaisten terveystarkastukset olisi pian saatava kuntoon

Julkaistu Aamulehden mielipidepalstalla

Kunnilla on velvollisuus järjestää oppilaille terveystarkastus joka vuosi ja vuosiluokkien 1, 5 ja 8 terveystarkastusten tulee olla laajoja.
Laaja terveystarkastus toteutetaan lääkärin ja terveydenhoitajan yhteistyöllä, ja sillä on iso merkitys terveysongelmien aikaisessa havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä.
Oppilaan terveyden ja hyvinvoinnin selvittämisen lisäksi tarkastus sisältää vanhempien ja koko perheen hyvinvoinnin arvioimisen ja tukemisen.

Pirkanmaalla koululaisten oikeus terveystarkastuksiin ei toteudu mallikkaasti. Valkeakoskella toisen luokan oppilaat ja osa yläkoululaisista jäävät resurssipulan vuoksi vaille terveystarkastusta.
Terveystarkastuksia jää tekemättä myös Kangasalla, Pälkäneellä ja Viialassa. Vähäisempää katoa on ollut Hämeenkyrössä. Tampereelta emme saaneet tietoja terveystarkastusten kattavuudesta.

Tilanne on Pirkanmaalla ongelmallinen, mutta valitettavasti ei poikkeuksellinen. THL:n 2016-2017 tekemän selvityksen mukaan 10 % ensimmäisen ja 11 % kahdeksannen luokan oppilaista ei päässyt lääkärintarkastukseen. Tulos kertoo siitä, että Suomessa ei vielä ymmärretä lääkärintarkastusten merkitystä.

Saman selvityksen mukaan terveydenhoitajat ja lääkärit kokivat, että silloinkin kun terveystarkastukset saadaan toteutettua, oppilasta kohden varattu aika ei riitä tarkastuksen hoitamiseen asianmukaisesti.
Tämä heikentää erityisesti mielenterveyden pulmien varhaista havaitsemista. Tämä toki kasaa ongelmia ja kustannuksia hoitojärjestelmän raskaampiin palveluihin.

Tervettä aikuisuutta rakennetaan lapsuudessa. Laadukkaan ja saavutettavan kouluterveydenhuollon vaikutukset lasten ja perheiden hyvinvoinnille ovat merkittävät. Asiaan on syytä puuttua reippaasti ja sen
ansaitsemalla vakavuudella.

Anna Kontula
Kansanedustaja, vas.
Noora Tapio
Tampereen kaupunginvaltuutettu, vas.

Vastentahtoisesta osa-aikatyöstä työn uudelleenjakoon

Vastentahtoinen osa-aikatyö on lisääntynyt 2010-luvulla huomattavasti. Osa-aikatyö on monelle mieluinen keino sovittaa työn kanssa yhteen esimerkiksi perhe-elämä, opiskelu tai oma hyvinvointi. On kuitenkin kohtuutonta, että moni joutuu tyytymään osa-aikaiseen työhön ja sen seurauksena liian pieneen palkkaan.

Kyse on myös merkittävästä tasa-arvo-ongelmasta. Naiset tekevät huomattavasti useammin osa-aikaista työtä kuin miehet. Sen lisäksi eroja on siinä, milloin osa-aikatyötä tehdään: vaikuttaa siltä, että miehillä kyse on merkittäviltä osin lähinnä opiskeluajan tilanteesta, kun taas naisilla osa-aikatyön tekeminen jakautuu koko työiälle. Eroavaisuuksien syynä on työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus. Osa-aikatyö kasautuu naisenemmistöisille aloille, kuten kaupan alalle, sosiaali- ja terveysalalle sekä matkailu- ja ravintola-alalle.

Kyse ei ole olosuhteiden pakosta, vaan tähänkin asiaan voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Käyn seuraavaksi läpi eräitä keinoja, joilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa.

Merkittävää apua tilanteeseen on saatavilla työn jakamisesta. Joillain meistä on liikaa työtä ja joillain liian vähän. Päivittäisen työajan lyhentämisellä kuuteen tuntiin tai viikoittaisten työpäivien vähentämisellä neljään päivään niin, että palkkataso on sama kuin nyt kokoaikatyössä tukisi työssäkäyvien ja tällä hetkellä työttömänä olevien hyvinvointia.

Toisinaan tunne vastentahtoisuudesta voi syntyä myös liian pienistä tuloista. Pienikin tuntimäärä sopisi elämäntilanteeseen hyvin, mutta tulot eivät riitä kattamaan menoja. Perustulo mahdollistaisi riittävän toimeentulon myös osa-aikatyötä tekeville. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä ajaa työttömän tilanteeseen, jossa työtä ei välttämättä uskalleta edes ottaa vastaan, koska luvassa voi olla pitkä odotusaika ennen työttömyystukipäätöksen saamista. Soviteltu työttömyysturva ei siis ole toimiva keino osa-aikatyön toimeentuloon jättämien aukkojen paikkaamiseen, vaan riittävä perustulo rakentaisi myös turvallisuutta arkeen.

Matala koulutus on tekijä, joka toistuu usein vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien arjessa. Työn koulutusvaatimusten lisääntyessä moni matalasti koulutettu uhkaa pudota kelkasta. Jokaiselle oppimaan halukkaalle on tarjottava mahdollisuus opiskeluun, oli kyse sitten itseisarvoisesta sivistyksen kartuttamisesta, pyrkimyksestä hankkia ammattitaito tai päivittää jo olemassaolevia tietoja ja taitoja. Työn muuttuessa elinikäinen osaamisen kehittäminen nousee entistä tärkeämpään rooliin.

Yksipuoliset nollatuntisopimukset olisi syytä siirtää osaksi historiaa. Nollatuntisopimus on monelle esimerkiksi opiskelun aikana kätevä tapa saada lisätienestejä ja työkokemusta, mutta usein kyse on yksipuolisesta sanelusta. Nollatuntisopimusten käyttö tulisi kieltää silloin, kun kyse on työnantajan yksipuolisesta sanelusta. Nollatuntisopimuksilla työtunnit jäävät usein vähäisiksi ja elämä käy stressaavaksi, kun koko ajan joutuu vahtimaan, onko työvuoroja tarjolla.

Vastentahtoisen osa-aikatyön lisääntymisen taustalla voi kenties olla myös aktiivimalli, joka pakottaa työttömän pyrkimään edes osa-aikaiseen työhön. Tilastokeskuksen julkaisu, johon Ylen artikkeli viittaa, ei yksilöi, onko tilanteessa ongelma se, että työtunteja ei ole riittävästi vai se, että työssä on pakko käydä. Myös työmarkkinoiden ulkopuolelta löytyy paljon toimintaa, joka on hyödyllistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, vaikka siitä ei makseta palkkaa. Monella voi myös olla tilanne, jossa ei ole pääsyä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka työkykyä ei käytännössä ole. Työssäkäynnin tulee olla oikeus, ei velvollisuus.

Ei hoitajamaksua, vaan maksuton terveydenhuolto

Tampereen talousarvioesitykseen sisältyy sairaanhoitajakäynneistä perittävän kymmenen euron hoitajamaksun käyttöönotto. Se oli pöydällä jo keväällä talouden tasapainottamisohjelman yhteydessä, mutta silloin sitä ei otettu käyttöön.

Hoitajamaksulla saataisiin paikattua kaupungin taloutta vain 200 000 euron edestä, mutta vahinko olisi suuri. Tämä väistämättä viivästyttäisi hoitoon hakeutumista etenkin pienituloisten kohdalla ja juuri pienituloisilla on tutkitusti suurin tarve terveyskeskuspalveluille. Kokonaisuudessaan suomalaisten terveys on kohentunut, mutta sosioekonomisen taustan mukaiset terveyserot ovat kasvaneet.

Vuonna 2016 koko maassa ulosottoon päätyi noin 400 000 sotepalvelulaskua. Se on 14 prosenttia kaikista ulosottoon päättyneistä laskuista ja esimerkiksi hiljattain THL:n tutkimus paljasti, että enemmän kuin joka kymmenes eläkeläinen on jättänyt menemättä lääkäriin, koska maksu on liikaa. On siis selvää, että sotepalveluien hinta rokottaa pienituloisia kohtuuttomasti.

Uusien asiakasmaksujen sijasta on pyrittävä kohti maksutonta perusterveydenhuoltoa. Se tukisi varhaista hoitoonhakeutumista ja olisi tärkeä työkalu terveyserojen pienentämiseen.