Vastentahtoisesta osa-aikatyöstä työn uudelleenjakoon

Vastentahtoinen osa-aikatyö on lisääntynyt 2010-luvulla huomattavasti. Osa-aikatyö on monelle mieluinen keino sovittaa työn kanssa yhteen esimerkiksi perhe-elämä, opiskelu tai oma hyvinvointi. On kuitenkin kohtuutonta, että moni joutuu tyytymään osa-aikaiseen työhön ja sen seurauksena liian pieneen palkkaan.

Kyse on myös merkittävästä tasa-arvo-ongelmasta. Naiset tekevät huomattavasti useammin osa-aikaista työtä kuin miehet. Sen lisäksi eroja on siinä, milloin osa-aikatyötä tehdään: vaikuttaa siltä, että miehillä kyse on merkittäviltä osin lähinnä opiskeluajan tilanteesta, kun taas naisilla osa-aikatyön tekeminen jakautuu koko työiälle. Eroavaisuuksien syynä on työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus. Osa-aikatyö kasautuu naisenemmistöisille aloille, kuten kaupan alalle, sosiaali- ja terveysalalle sekä matkailu- ja ravintola-alalle.

Kyse ei ole olosuhteiden pakosta, vaan tähänkin asiaan voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Käyn seuraavaksi läpi eräitä keinoja, joilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa.

Merkittävää apua tilanteeseen on saatavilla työn jakamisesta. Joillain meistä on liikaa työtä ja joillain liian vähän. Päivittäisen työajan lyhentämisellä kuuteen tuntiin tai viikoittaisten työpäivien vähentämisellä neljään päivään niin, että palkkataso on sama kuin nyt kokoaikatyössä tukisi työssäkäyvien ja tällä hetkellä työttömänä olevien hyvinvointia.

Toisinaan tunne vastentahtoisuudesta voi syntyä myös liian pienistä tuloista. Pienikin tuntimäärä sopisi elämäntilanteeseen hyvin, mutta tulot eivät riitä kattamaan menoja. Perustulo mahdollistaisi riittävän toimeentulon myös osa-aikatyötä tekeville. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä ajaa työttömän tilanteeseen, jossa työtä ei välttämättä uskalleta edes ottaa vastaan, koska luvassa voi olla pitkä odotusaika ennen työttömyystukipäätöksen saamista. Soviteltu työttömyysturva ei siis ole toimiva keino osa-aikatyön toimeentuloon jättämien aukkojen paikkaamiseen, vaan riittävä perustulo rakentaisi myös turvallisuutta arkeen.

Matala koulutus on tekijä, joka toistuu usein vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien arjessa. Työn koulutusvaatimusten lisääntyessä moni matalasti koulutettu uhkaa pudota kelkasta. Jokaiselle oppimaan halukkaalle on tarjottava mahdollisuus opiskeluun, oli kyse sitten itseisarvoisesta sivistyksen kartuttamisesta, pyrkimyksestä hankkia ammattitaito tai päivittää jo olemassaolevia tietoja ja taitoja. Työn muuttuessa elinikäinen osaamisen kehittäminen nousee entistä tärkeämpään rooliin.

Yksipuoliset nollatuntisopimukset olisi syytä siirtää osaksi historiaa. Nollatuntisopimus on monelle esimerkiksi opiskelun aikana kätevä tapa saada lisätienestejä ja työkokemusta, mutta usein kyse on yksipuolisesta sanelusta. Nollatuntisopimusten käyttö tulisi kieltää silloin, kun kyse on työnantajan yksipuolisesta sanelusta. Nollatuntisopimuksilla työtunnit jäävät usein vähäisiksi ja elämä käy stressaavaksi, kun koko ajan joutuu vahtimaan, onko työvuoroja tarjolla.

Vastentahtoisen osa-aikatyön lisääntymisen taustalla voi kenties olla myös aktiivimalli, joka pakottaa työttömän pyrkimään edes osa-aikaiseen työhön. Tilastokeskuksen julkaisu, johon Ylen artikkeli viittaa, ei yksilöi, onko tilanteessa ongelma se, että työtunteja ei ole riittävästi vai se, että työssä on pakko käydä. Myös työmarkkinoiden ulkopuolelta löytyy paljon toimintaa, joka on hyödyllistä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, vaikka siitä ei makseta palkkaa. Monella voi myös olla tilanne, jossa ei ole pääsyä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka työkykyä ei käytännössä ole. Työssäkäynnin tulee olla oikeus, ei velvollisuus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *